11.55 Vee tyrkkäs avaimen, tai siis sen hassun palikan, mun käteen ja sano mee säätää penkki ja peilit. Seleevä, meninhän minä.
Vee tuli perässä, rupes luekelee mitä mun pipossa lukee ja tokas että tänään ei saa olla, ja että mun pitää antaa mun känkkäränkkä pipo sille, kun se on tulossa kipeeks ja sillä on huonoolo. Enpäkä antannu, mutta lupasin etten känkkäränkkäile.
Lähettiin peruuttelemaan pois autokoulun edestä, ja sitten nokka kohti veromiestä.
Tänään sujui taas paljosti paremmin kuin viimekerralla. Auto tosin sammu kerran, enkä ehtiny yhessä vaiheessa vaihtelemaan kaistaa kun nopeus tippu liikaa, mutta ei se mitään, mentiin sitten eri reittiä.
Kaistanvaihtoja, liikennevaloja, muutamat ympyrät ja tasa-arvosia risteyksiä. Vaihdot sujui tuota yhtä lukuunottamatta oppien mukaan, vilkku peilit ja kuollut kulma, ainoastaan nopeus pääs putoamaan varmaan joka vaihdossa. Ehkä minä vielä joskus opin painamaan sitä kaasua samalla kun teen tuon kaiken muun.
Kerran onnistuin taas liikennevaloissa sammuttamaan auton kun nostin kytkimen hippasen liian nopeesti, mutta ei se ketään, auto käyntiin ja menoksi. Ympyrät meni ihan ok. Mutta nuissa tasa-arvosissa Vee väitti etten mä muka kattonu vaikka ihan tasan varmasti katoin, paitsi yhen ku se mokoma selitti jotain, eikä antanu mun keskittyä.
Tänään muistin jopa katella nopeusrajotuksia vähän paremmin, mutta pitäs kuulemma bongailla vielä enemmän niitä tikun nokassa olevia merkkejä. Joo, joo, mutku...

Lopuksi vielä kulmaperuutuksella ruutuun, hih, en ees kolhinu viereistä autoa enkä ajanu aitaa nurin =D

Kotiläksyksi sain kirjotettavaksi 10 sivusen esseen siitä miksi katson vaihdekeppiin vaihteita vaihtaessa. Lupasin kirjoittaa 10 sivua pelkkää mutku, mutku, mutku....
Emmä tiä miks mä sitä katon, emmä voi sille mitään.

Seuraava tunti on sitten torstaina ja se onkin ensimmäinen kolmen ajokerran kerta, elikkäs pikkasen vajaa puoltoista tuntia. Lähetään kuulemma isommille teille ja kiihdyttelemään kiihdytyskaistoille ja silleen. Just sopivasti neljänruuhkaan.